Totally different kind of work (part1)

I decided to do something really different this summer! I'm not even sure why, but I remember that I wanted to challenge myself and also stay in a "new road" and do something that I've never done before.


I'm staying in my friends parents house. They were completely strangers to me and also I was to them. I think it's really rare in Finland that you take someone to live with you even you haven't seen the person before. I'm so happy for the fact that they took me into their home and they are so nice to me. It's going really well even I was a bit afraid because I'm used to live by myself. But it's nice to have people around me, it feels like a real home.

Lovely house I'm staying in!

As I have said before, I'm not good with morning. But this work has made waking up even more difficult!
This is also the reason why I didn't write last week.

This village, called Reisjärvi is really small (population is only 3000), and this is my first time here. Everyone in this village knows each others so I'm pretty odd sight here. It's so relaxing to be in the countryside with the nature. But in turn I miss the city, makeup and high heels! Still I'm gonna take everything out of this because this is once in a lifetime experience! That's why I wanted to come here in a first place.

So, the work I'm doing for one month is afforestation. I didn't really know what is it like. I knew that it is quite hard, well and truly physical. But I must say that I didn't have a clue how physical! It's all about walking in the forest all day long with plenty of pine seeds and a pop pipe. I didn't have any idea how hard it is and how painful it is to walk around the woodland all day long. I burned my skin in the sun quite badly, my knee is extremely sore, it's also hurting in my back... List goes on and on! But still I think that it's really good for me to do physical work! At least I fall a sleep every night easily and my muscles are growing fast! This is very good training for me: if I can wake up every morning with a good attitude I'm so proud of myself!

There's couple cardboard boxes of seeds and those red boxes are the ones where we carry all the seeds.
Looks lighter than it's in reality. I carry my box on the hips. 

My friend with the whole equipment.
Trust me, it's not work for women :D!

After 9 hours in the forest, feet trying to kill you, stomach gurgling for hunger, and the whole body full of dirt. It really is amazing feeling to sit down, enjoy the sun and homemade berry juice!

Where the road goes?

I can remember the time I was just a little girl. I always wondered where every road leads to. I used to look for new roads, those that I have never walked in. I felt that every road is like an adventure and I wished that I would find something wonderful at the end of those. Later on I realized that those were just an ordinary roads with ordinary things, there weren't any treasure. After that I tried to find some awesome things along the road from other things. I tried almost everything: too hard physical training, alcohol, smoking, running away from home, spend time with bad people, screaming, crying, one-night affairs, eating disorder, sitting alone in the woods and other disturbing things which I'm not proud of (and I have to say that there were many reasons for that kind of behavior)! I lost my way and my believe in treasures. Thankfully I hardly even remember those things anymore. All those things took me into a very deep waters. But then I found love or that's what I thought it was. That changed everything. I stepped into a new road, road to a better life and healing. That man gave me so much love, respect, attention, safety and trust that I was sure my life was going as it was meant to go. I own my life to that man even everything went so wrong and he hurt me and I hurt him the worst possible ways, but still.


Couple years ago I felt a strong need to go away, look for new adventures from new places. I was satisfied that I needed to move away from the city and from the whole country I lived in. I found myself in a situation where I didn't even know how I was or whose life I was living in. I hated that feeling more than anything! So again I was in a situation where I just had to find "a treasure", I needed it desperately. I was so angry to myself: I had everything in my life, everything! I just couldn't figure out why my heart was so restless and overheated but at the same time so apprehensive, full of fear. I wanted to fly away, anywhere, but I didn't find courage to do anything. I can't blame myself; I was bounded to another person and I was addicted to all the things he was giving to me. I was nothing without him. And the road went down. We both were lost but love was just too strong.

Suddenly I found a new road, golden mean. I applied to school which was in a different city. I knew that if I would get in I had to move alone. And I did. What happened after that is a one big mess, but it had nothing to do with golden mean. If I would write it down it would take donkey's years! But I moved and lost everything again. I had changed my whole life because of what? Because of a new road!? I felt myself the biggest jerk in the world: so naive, stupid, swift to anger, worthless pile of junk. Nothing made sense anymore. For the first time I felt very different kind of fear: I am full of nothing. When the fear doesn't come outside of you it's impossible to handle. That fear was something I couldn't run away. I was terrified and all alone. I was so sure that the road I was suppose to walk was taken away from me and I couldn't see that there could be anything else left for me. I understood that there were so many things, so many roads left but I felt the other way round. It took over a year to feel some pleasure in life.


The road is wide open. I found grace of my heart, I found desire of trying every kind of roads. I realized that when the old door is closed the other one is opened. Every time you loose something you also get back something. It's almost impossible to see on the instant but it's true. I'm trying to learn how to see that during the hard times, during the period when I just have to let go of someone or something because that will happen in life, that's for sure. The point is that you can never know which road is right, what road leads you into places you want to go. I think it's not about where you end up, it's about how you make your journey. You just need to be brave and go somewhere. I have all ready learnt so much even it hasn't been easy. I just can't wait what this road brings on. Sometimes it would be nice if I could predict future even a little. But the adventure isn't complete if I could know what's gonna happen. So where the road goes? I have no idea and I'm loving it!

Love

I think we all just want to feel being in love again and again. 

What is love? What is it all about?

Love really is all around! Now, when summer comes I can see it in peoples eyes: love love love love. It's funny thing how much people's behavior changes during the year; In Finland there are times when no one is smiling, they just walk ahead staring at the ground.. In between times you can see lots of lovers, happy faces, laugh and joy but it usually happens during summer time. I love that period! It's wonderful to walk down the street when most of the people are extremely happy!

So many of us tries desperately find love. I really don't believe that you can "find" love: the more you search the more it takes distance from you. Why search it in the first place? I mean love is all around! You don't need to be in a relationship to feel love. For example I love good food, music, nature, see, water, smiling people, friends, family, meeting new people, clothes, playing every kind of games, my balcony, coffee,  swimming, beach volley, new places, travelling, acting, animals... list goes on and on. All lovely things around us may be hard to see time to time. I stop everyday, smell the air and I'm trying to see all those things I love in this world at that very moment.


You can't love someone else until you love yourself. I know that's true. So at first you have to learn how to love yourself (in healthy way of course). I used to think "Will I ever feel that complete falling in love - feeling again?" and I was pretty sure that wasn't gonna happen anymore. But then I realized how much there is love in the world: It's in every people, in the nature, in me. Love exist even you wouldn't feel it all the time. For me love really was about a relationship (I couldn't feel it without a man) until I saw the truth and now I see and more important FEEL it everywhere even I'm not in a relationship :)!

Clearly I can feel love all around! This picture makes me laugh because I just look so in love and the funny thing is that the only thing I'm in love with is living life!

Beauty in you

We all are different and we will be. Sometimes I feel like all we do is to try so hard to be just like everyone or someone else. We see ourselves through skewed glasses. As I said, we all are different. I'm pretty sure there's a reason for that. So why try to be something else? Why not to see what is in us!



I just love this video. It tells everything! Maybe you can put yourself in those women's shoes and think about how would you describe yourself. And the most important part, how would a stranger describe you.

Beauty.. So great word but at the same time so hard, discouraging word. Do we define ourselves through beauty? I've been thinking a new point of view: Who defines what beauty is? How do you define it? How can you say if you are beautiful or not? If you think about it, we all see beauty in a different things. So doesn't that mean that you define the beauty by yourself? And if so, isn't it right that you define if you are beautiful or not? At the end of the day you are the one who can decide the beauty in you, inside and out.

For some reason I found this very beautiful; a boy walking without shoes, listening music and
going on not caring what others think. He looked so nice because of the way he carried himself!

I think that all the people are beautiful: some has beautiful eyes, lips, cheek, teeth, nose, figure, hair and so one. The point is that we all have some beautiful features. We just need to learn how to see it. Imperfection is beauty. I love the fact that there are so many different looking persons. Differences makes us beautiful, it makes us who we are. Of course I think that beauty queens are extremely beautiful but not the way I see the true beauty. True beauty is something more: it's in the way you think and carry yourself. So let's be proud of ourselves! Let's look closer and find all the beauty in everyone of us! It is in you, you just need to see it!

Just a cup of coffee

 Everyday...

Take a moment...
Five minutes or one hour...

Just for you..

Because you are the one that matters...

You are the center of your life..

You have to take care of yourself...

You have to give time for yourself...

Take a deep breath,
close your eyes if you want,
concentrate on you body,
feel your heart beating,
breath slowly,
clear your mind,
you can just be,
enjoy. 

TAKE YOUR TIME

Open your eyes.
Look around you.
Think about the world,
Think about your existence,
Think about your life.


Thank yourself
about all the things you have done,
thank yourself for the little things.
Accept yourself,
no one is perfect.
Be grateful to be alive,
be grateful to be you.
Appreciate your traits,
appreciate all you have,
appreciate all the things around you

YOU ARE WONDERFUL JUST THE WAY YOU ARE

Life is an adventure,
you have this change only once,
make the most of it,
remind yourself of it,
be amazed about it.


Dream bigger,
try harder,
love more,
laugh at every turn,
remember who you are,
be exactly who you are.
NEVER GIVE UP!

Myönteisyyden voima

Kuinka monesti olenkaan kuullut kehoituksen "ajattele positiivisesti". Ennen ajattelin, että miten minä muka voisin muuttaa tapaani ajatella, ja etten tahallani kiinnitä huomiotani kielteisiin asioihin - minä nyt vain satun olemaan tällainen: temperamenttinen ja herkkä. Nyt voin sanoa omasta puolestani, että myönteinen ajattelu on nimenomaan asenne, opeteltavissa oleva ajattelumalli. Jokaisesta asiasta voi löytää jotakin hyvää, jos tarpeeksi kovasti etsii.

Tämä tarina sai hymyn nousemaan kasvoilleni. Ehkäpä suurimmalla osalla meistä olisi paljon opittavaa tämän tyyppisestä optimismista:

Kerran Lontoossa eli rikas liikemies, jolla oli kaksoset. Ja tiedäthän, että vauvoilla on persoonallisuus miltei syntymästä saakka. Toinen vauva oli onneton ja toinen iloinen. Ja näin oli koko heidän lapsuutensa ajan - jokainen huomasi sen, mutta isä kieltäytyi hyväksymästä sitä. Hän päätti tehdä asiasta kokeen kaksosten kymmenvuotispäivänä. Yöllä hän täytti pessimistin huoneen ihastuttavimmilla leluilla ja lahjoilla, joita kuvitella saattoi. Optimistin huoneen hän täytti hevosenlannalla. Varhain seuraavana aamuna hän hiipi pessimistin huoneen ohi. Hän kuuli tämän nurisevan: "Tämä ei kestä kauan, enkä oikeastaan halunnut mitään näistä." Sitten hän meni optimistin huoneeseen - ja kuuli tämän viheltelevän iloista sävelmää! Hän avasi oven ja näki optimistisen poikansa lapioivan hevosenlantaa ulos ikkunasta.

"Miksi  viheltelet, kun huoneesi on täynnä hevosenlantaa syntymäpäivänäsi?" 

"Hei isä, kun täällä on näin paljon hevosenlantaa, niin jossakin on varmasti minulle poni!"

Mitä sinä näet tässä? Näetkö inhottavan halkeilevan ja mutkikkaan tien, jota pitkin et missään tapauksessa tahtoisi kulkea? Vai näetkö kauniin, monimuotoisen, keväisen ja yllättävän polun, josta ehdottomasti haluaisit tietää,
mihin se johtaa?

Myönteisyydellä on valtava vaikutus! Ajattelutapamme, ennakkoluulomme ja asenteemme ohjaavat toimintaamme. Eikö ole silloin täysin selvää, että jos perusoletus maailmasta, elämästä ja ihmisistä on myönteinen, tapahtuu meille myös myönteisempiä asioita? Kun mietin taaksepäin ajassa, olin hyvin suvaitsematon: äreä bussikuski pilasi päiväni, hidas autoilija sai minut raivon partaalle, eriävät uskomukset, periaatteet ja mielipiteet saivat sappeni kiehumaan. Jos kiinnittää huomionsa pieniin arkipäivien "negatiivisiin" vivahteisiin, on arjen läpivieminen todella raskasta! Epämielyttäviä asioita sattuu varmasti, joka päivä, mutta kyse on siitä, miten niihin suhtaudut, millaisen painoarvon niille annat.

On uskomatonta, kuinka paljon ajattelutapa voi muuttua! Minä en nimittäin enää edes huomaa, jos bussikuski on äreä tai kun joku tönäisee kassajonossa. Useimmiten minua hymyilyttää, kun huomaan miten kiireisiä ja kireitä ihmiset ovat. Itse ajattelin teini-iästä lähtien, että olen tärkeä ja arvokas vain jos teen paljon (kohdistui töihin ja kouluun), joka johtaa aina kovaan kiireeseen ja yltiösuureen stressiin. Nyt ajattelen, että olen niin arvokas ja tärkeä, että minun on pidettävä itsestäni huolta, annettava aikaa, nautittava ja elettävä kaikki aistit avoinna. Nuo ovat täysin mahdottomia saavuttaa ainaisessa stressin ja kiireen noidankehässä. Minulta itseltäni jäi noiden stressi-kiire vuosien aikana todella monta asiaa näkemättä; olin sokea arkipäiväiselle kauneudelle! Ja tosiasiassa, en saanut yhtään sen enempää aikaiseksi kuin nytkään!

Usein ajattelemme "asiat voisivat olla NIIN paljon paremmin". Kauhistus, mikä määrä energiaa tuon lauseen ajattelemiseen kuluu! Mikäli näin oikeasti on, tee jotain! Vaihtoehtoisesti voit miettiä, ovatko asiat nyt todellakin niin huonosti? Meidän on opittava näkemään hyvät asiat, nauttimaan tästä hetkestä; tämä hetki ei milloinkaan tule takaisin! Seuraavan kerran kun huomaat ajattelevasi jotakin negatiivista, etsi siitä asiasta vähintään kolme positiivista seurausta tai ominaisuutta. Mielestäni ei ole kyse siitä, uskotko niihin hyviin puoliin oikeasti, vaan siihen, että se muuttaa ajattelutapaasi. Jonkin ajan kuluttua näet enemmän todellisia hyviä asioita kuin huonoja, koska olet ohjelmoinut aivosi havaitsemaan ne ensisijaisena. Ja kuten aiemmin totesin, se vaikuttaa sinuun kokonaisvaltaisen myönteisesti!

Esimerkkinä äreä bussikuski, joka saa mielesi välittömästi huononemaan

1. onneksi bussikuski on tavallisesti kohtelias ja iloinen
2. pitääpä kiinnittää huomiota siihe, etten itse milloinkaan ole muille tuollainen
3. bussi on ajoissa, koska kuskin äreys heijastuu kaasujalkaan, joten minäkin olen ajoissa

KOKEILE, ellet usko! 
(suosittelen lämpimästi kaikille, mitään siinä et häviä, korkeintaan huono mieli saattaa kadota :)! Ja tämä toimii ihan jokaiseen asiaan, pienempiin ja suurempiin, tosin pienistä on hyvä aloittaa.)

Break routines

In order to change your life you have to change the way you act. The sad thing is that changing things is really difficult to most of us. You need to challenge yourself everyday, but remember to be gracious for yourself; nothing big comes in a one day!

This is something different: I saw a man fishing on the rock cliff and huge waves coming towards him.
He just stayed there and looked very pleased. That's true courage!
I admire him!

I started my journey in the direction of the better and different life doing regular things differently. It can be any of your routines. I went for a different way to school and work, sat still instead of watching TV, bought things from a market I haven't bought before, met people even if didn't feel like it, tried to stay on the move 

even I just wanted to stay home by myself, and tried to concentrate in things I like in me instead of what I don't. 

Those were quite small things but still hard to put into practice, for me at least. When I started this I just couldn't find anything good in me, I was so incredibly critical. 

How often do you ran into something like this on the ground? Well, I did!
It really is all about your imagination. I know that I am exactly what my mind says. Your mind has a huge impact on you! It really doesn't matter what others thinks, all that matter is what you think! So create positive images about yourself. And imagination is always giving so much; you can use it in whatever you want :)!

It took so long time. I didn't understand why everything was so hard! Think about it: those were just a small things and I felt that I just can't change those! But I kept going. I started to hear what others saw in me, those good things. And slowly I noticed that I'm changing a little. After that I started to do bigger things, challenging more, trying more. After 6 months I was different, I really changed! I'm still changing, hopefully for the rest of my life! There's still big challenges left, but now I know I can make progress, I can change! I have changed so much, crossed so many obstacles that I really feel "everything is possible".

That is priceless!

Everyday is a new day

Feeling good? Feeling fine? Feeling sad? Feeling just okay? Feeling exhausted? Feeling lonely?

Don't worry! Everyday is a new day! 

You can make this day one of the best days!

I was pretty pleased with everything today.. I found something to wear (something I liked which is quite rear), felt good inside out and just wanted to go out and see the world! But still I had to stimulate my brains to think that this really is the best day of my life! But I did it and the feeling is amazing!

I start my days in a same way, everyday. Music, coffee and awful headache! Almost every morning it would be nice to stay in bed.. Actually everyday! In the first place I just hate mornings, I'm not a morning person: my brains doesn't function early! Second thing is that I just hate waking up by myself! I'm from a big family and I lived with my ex fiance so long that I'm still not used to live alone. I hate drinking coffee by myself. Then I'm too tired to put make up on, do my hair and dress up. And I'm always late :D!

If I would just go with my morning feeling I would be so displeased the whole day. Instead of that I turn music on, maybe dance a little and even I'm tired I feel instantly better. Music has so big influence on me! Words and the beat is the most important thing. But what works for me doesn't necessarily work for you. You just need to find your own trick to get that "nothing can stop me" feeling! Trust me, everyone can have it!

Of course we all have bad days, but still I've noticed that you can change your mood if you really want! If I can, anyone can :D! And if it doesn't work, try again everyday. One day you'll make it :)! I did!

 This is my new favorite day-starter-song:

One of my friend just laughed her head off when I told her how I start my days: jumping around like crazy (that's what I call dancing) and when I'm leaving from home I look in the mirror and do that flirty eye thing... Well yeah, I have to say that it would be quite entertaining to see :D! Maybe I'll make a video about it, someday...

It's all about the attitude

It's not about the party, it's about the attitude!

Can you see these people smiling? 

Listen the words and music, 

feel the vibe and movement!

What is this all about?

 It's you! You already have everything you need, you already have it all in you!

 Do you remember the time when you were little, just a child. I'm so amazed by the little people!

 They know how to dream! Can you remember that feeling they have, that everything is possible and nothing can stop you? If you wanted to be an astronaut that was fine, and you really believed that you can be whatever you want! So what changed? Why could you not be? Can you name any good reasons why you couldn't dream as big as back then? Who told you that you can't be what you want to be? Who said that you can't make it? It's so sad that usually growing up means also giving up your dreams. We need to learn how to dream again! And remember, dreams just can't be too big! Those are the things that helps us 

through the hard times. Those are the things that makes us fly :)

YOU HAVE IT ALL!

<3

A tip: If you don't feel like smiling, put pencil in your mouth. When you have pencil between your teeth you'll create a fake smile. But don't worry; if you are patient, you'll have the real smile after a while! Just try it out! Yeah, it sound a little stupid, but it will work!

Knowing is easy part, saying it loud out is the hard part.

One year ago I took a trip to Azores which I hadn't heard anything of. I booked the trip 4 days before leaving, and I travelled alone. Crazy girl I guess, but I just had to go. My life was one big mess and I had to go so I could survive, and I had to go alone even I was really scared. The point was to find beautiful things in life. This is one thing I found. As you might guess the trip really made me think my life through. That's where all the changes started!

Tutki totuutta. Uskon siihen, että kaiken on lähdettävä myöntämisestä. Lähtökohtaisesti ongelmien suurin tuoma haaste on ihmiseen sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto, joka valitettavan usein ilmenee ylpeytenä. Itsensä ja elämänsä tutkiskelu on vaikeaa; se sisältää osuuden, jossa on pakko myöntää, että olosuhteet ovat itsestä kiinni (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Ihminen on kerrassaan kiero olento: keksimme mitä suurempia ja valheellisempia tekosyitä sille, miksi olemme juuri siinä tilanteessa, jossa elämme, mutta ennen kaikkea sille, miksi olemme täysin voimattomia muuttamaan elämässämme mitään. Eikä tuo todellakaan ole ihme! Kukapa nyt haluaisi sanoa, että "tämä on ollut minun valintani, vain minä voin tämän tilanteen muuttaa". Kuinka kaamean vastuun se tuo mukanaan, kuinka hirveät syyllisyyden tuskat. Mutta eikö se silti ole juuri näin?


Myönnä. Myönnä olevasi heikko ja avuton ihminen, voimaton yksin tässä maailmassa. Eihän se nyt ole niin paha asia! Kuka on keksinyt, että meidän tulisi olla voimakkaita ja kaikkivoivia! Kun antaa itselleen anteeksi ihmisyyden ihanuuden, voi päästä eteenpäin jopa niin paljon, että myöntää omaavansa heikkouksia, ongelmia. Tästä se valtava autuuden ovi aukeaa; avun pyyntö! Meistä kukaan ei pärjää yksin, meitä ei ole tarkoitettu kestämään yksin. Ja oi kuinka ihanaa on ollut itse huomata, kuinka moni ihminen oikeasti haluaa auttaa ja jopa nauttii siitä! Ylpeys, tuo kamala sana. Itse joudun todella tekemään töitä päivittäin sen kanssa, ettei tuo enää astuisi elämääni takaisin. Helppoa se ei ole, mutta ei mahdotontakaan!

Lost soul is the most ugly and the most beautiful thing in the world: full of sadness, doubt, suspicion, insecurity. In turn it's really rare state of mind; wide oppen to the world because there isn't any protective wall left.

Mikä on ensimmäinen ajatus, joka mieleesi tulee? Onko se kenties "helppo sinun on sanoa, ei sinulla ole tälläisia ongelmia, et sinä ole tätä kokenut". Todennäköisesti olet täysin oikeassa. Mutta huomaatko, kuinka puolustusmuurisi kasvavat ja kasvavat? Eikö se ole merkki siitä, että jokin on vialla? Miksi muuten kokisit tarvetta puolustella olosuhteitasi, elämääsi. Ajatukseni on se, että arvoista ja elämästä riippumatta olemme kaikki samassa veneessä, emme missään määrin vihollisia! Ongelmat muuttavat muotoaan mitä pidemmälle elämässä mennään, mutta ratkaisumalli tuntuu olevan samanlainen: SINÄ ratkaiset, SINUN elämäsi, SINUN valintasi!


Vapaus. Kun koittaa se hetki, jolloin suojamuurit katoavat, ylpeys hälvenee, heikkous astuu sydämeen ja huomaat, että voimasi eivät riitä yksin.. Silloin, jos uskaltaa katsoa pelon verhon taakse, voi nähdä sen: vapauden. Ajattele, kun olet vapaa kaikista tekosyistä, kaikista kahleista, kun ei jää jäljelle enää mitään, voiko ihminen olla vapaampi! Tällöin voi lähteä askel askeleelta rakentamaan uutta, parempaa huomista. Muutos herättää ihmisissä lähes poikkeuksetta pelkoa. Itse olen ajatellut niin, että maailma muuttuu joka tapauksessa, ja pakkohan muutoksessa on mukana kulkea! Ja mikäli muutos olisi huono, olisi ainakin piristävää kokea erillaisia huonoja asioita, ei aina sitä samaa. Mutta mikäli mielesi on oikeasti vapaa, haavoittuva ja pelokas, on sinulla vapaus valita, mihin huominen kulkee ja mitä sinä itse valitset elämässäsi nähdä: sen kaiken pahuuden vai kaiken hyvyyden.

I realized during my trip that there is so much to see in the world. I also realized how small I am with my worries, with my life. So why to choose all the bad things. I must say, that it wasn't that simple at the time! But to realize those things is a big step, now I'm living through those.

Tee jotakin, Toimi. Järjestä itsellesi aikaa. Ota eteesi vaikkapa kynä ja paperia, kirjoita ylös kaikki elämääsi varjostavat asiat ja elämääsi valaisevat asiat. Kirjoita jokaiseen varjoon toimintasuunnitelma; mikä on ensimmäinen askel kohti sitä, että tämä asia näkyisi elämässäni hyvin minimaalisena. Vahvista hyvää, hälvennä huonoa. Yksinkertainen totuus on kuitenkin se, että jollet toimi, mikään ei muutu! Mikäli toimit niin kuin olet tähän asti toiminut, tulet saamaan takaisin juuri sitä, mitä olet tähänkin asti saanut. Vastuu on meillä jokaisella itsellämme, mutta voimme tukea toinen toistamme, olla osana uskomattomia muutoskertomuksia, voimaannuttavia tarinoita, mutta vain itse voimme itsemme pelastaa, vain itse voimme tehdä todellisen muutoksen, valinnan elämästä.

Take a step, small or a big one, it doesn't matter as long as you move!

You'll notice that the road to new life gets easier. Just be brave and never give up!

Life goes on, that's the sure thing! Look around you so you won't miss anything. Enjoy as much as you can; you have this moment only once!

The story begins

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa tarinaa itsestäni, omasta elämästäni. Tarkoitukseni on löytää asioita, havaita uutta, oppia ja ammentaa kaikki mahdollinen, ja auttaa samalla muita näkemään mitä kaikkea elämä voi tarjota, kuinka siitä itse voi luoda juuri sitä, mitä sen toivoo olevan. Kuitenkin näen maailman omin silmin, vaikka pyrkimykseni olisi laajentaa näkökenttää mahdollisimman paljon oman itseni ulkopuolelle. Tästä syystä havaintoni ja kokemukseni kulkevat kauttani, kuin myös monet esimerkkini.

Olen nuori nainen, yksi muurahainen miljoonien joukossa. Minun tarinani on varmasti hyvin tavanomainen; enemmän tai vähemmän vaikea lapsuus (miten se sitten määritelläänkään), alkoholi vahvassa roolissa perhe-elämässä, josta luonnollisesti seurasi riistävä teini-ikä ja kovat kivut. Pelastukseni monen vuoden tuskan jälkeen oli turvallinen ja tasainen seurustelukumppani, jonka kosinnan jälkeen luonnollisena seuraukseni menimme kihloihin ja yhteistä taivalta kertyi viisi vuotta. Puoli vuotta ennen eroa muutin Tampereelta yhteisestä kodistamme Jyväskylään koulupaikan perässä, mutta enimmäkseen minun oli päästävä pakoon todellisuudesta, elämästäni joka ei ollut koskaan tuntunut omaltani - tämän piti jälleen olla uusi pelastukseni. Seurasi ero ja odottamaton täysi romahdus, vuosia muhinut viha ja tuska lapsuudesta, arvottomuudesta, kelvottomuudesta ja rakkaudettomuudesta iski varoittamatta vasten kasvojani. Tästä seurasi syvä masennus, suoranainen koomatila, koulupaikan menetys ja henkilökohtainen taloudellinen kriisi. Olin vieraassa kaupungissa ja olin menettänyt kaiken mitä olin siihen astisen elämäni aikana rakentanut. Puolitoista vuotta kamppailua elämästä ja kuolemasta, henkisesti ja fyysisesti. Kaikki muuttui, ihan kaikki! Minun oli aloitettava aivan alusta; rakenettava täysin uusi minuus, sellainen, joka on sidoksissa minuun itseeni, ei ihmiseen jonka kanssa elin. Koko tulevaisuus piti rakentaa uudestaan, etsiä jonkinlainen tarkoitus olemassaololle,oppia luottamaan muihin ihmisiin (jota en ollut tehnyt kymmeneen vuoteen), mutta ennen kaikkea uskoa siihen, että edessäni on vielä jotain, löytää usko ja valo vuosia kestäväneen pimeyden jälkeen.

Nyt seison tässä, katson menneeseen, ja hämmästelen mihin olen kaikki vuodet elämästäni heittänyt! Pelkoon, ennakkoluuloihin, epävarmuuteen, epätoivoon, unelmiin jotka eivät ole omiani, rajojen noudattamiseen joita en ole voinut sietää, oletuksiin ja raameihin joihin en yksinkertaisesti sovi! Olennaista ei ole se, mitä olen kokenut vaan se, miten se on minuun vaikuttanut, miten olen kehittynyt, miten olen omin voimin noussut, ja miten voin täydestä sydämestäni sanoa, että elämä on ihanaa, täynnä valoa! Enkä milloinkaan enää suostu kulkemaan pimeydessä, en milloinkaan! En osaa selittää kokemuksiani, mutta toisaalta pidän niitä toisarvoisina. Jokainen meistä kamppailee erinäisten asioiden kanssa läpi elämän: koulu, työ, ihmissuhteet, ulkonäkö, raha, paino, paineet, stressi, talous, lapset, vanhemmat, koti, maine, menestys... Lista on loputon! Niin, ongelmia on aina, mutta uskon, että minä pystyn niihin itse vaikuttamaan, minä pystyn muuttumaan ja samalla ympäristöni muuttuu. Tärkeintä on se, mitä voimme tehdä tulevaisuudella, mitä voimme olla, ja että löydämme itsemme, onni asuu sydämmissämme!

Jopa itse välillä mietin, kuinka naivilta kuulostan. Toisaalta kyllä, mutta kuinka mahtava onkaan se ajatus, että elämä on kuin valtava valoisa pallo; minun vain pitää saada se ensin syttymään. Ja itse olen se, joka pystyy vaikuttamaan siihen, mitä teen sillä määräämättömällä ajalla, joka minulla on jäljellä; elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi! Kyllä, olen kovin nuori, mutta älä anna sen hämätä, älä anna ennakkoluuloillesi valtaa; ehkä voit silti ammentaa minulta jotakin ja vastavuoroisesti minä sinulta. Koen, että nämä asiat ovat täysin riippumattomia iästä, sukupuolesta, kulttuurista tai mistä tahansa muista tekijöistä, elämää me kaikki kuitenkin elämme.


Toivon, että tämä matka vie meitä jokaista lähemmäs perimmäistä salaisuutta, maailman mahtavuutta, meidän jokaisen sisäistä potentiaalia - siitähän tässä kaikessa on kyse! Avainsana on usko itseensä, ja hartaasti toivon, että jokainen voi löytää itsensä ja elämän valon yhä uudestaan ja uudestaan tai vaikka ensimmäistä kertaa!