Showing posts with label totuus. Show all posts
Showing posts with label totuus. Show all posts

Thursday, May 2, 2013

Knowing is easy part, saying it loud out is the hard part.



One year ago I took a trip to Azores which I hadn't heard anything of. I booked the trip 4 days before leaving, and I travelled alone. Crazy girl I guess, but I just had to go. My life was one big mess and I had to go so I could survive, and I had to go alone even I was really scared. The point was to find beautiful things in life. This is one thing I found. As you might guess the trip really made me think my life through. That's where all the changes started!





Tutki totuutta. Uskon siihen, että kaiken on lähdettävä myöntämisestä. Lähtökohtaisesti ongelmien suurin tuoma haaste on ihmiseen sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto, joka valitettavan usein ilmenee ylpeytenä. Itsensä ja elämänsä tutkiskelu on vaikeaa; se sisältää osuuden, jossa on pakko myöntää, että olosuhteet ovat itsestä kiinni (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Ihminen on kerrassaan kiero olento: keksimme mitä suurempia ja valheellisempia tekosyitä sille, miksi olemme juuri siinä tilanteessa, jossa elämme, mutta ennen kaikkea sille, miksi olemme täysin voimattomia muuttamaan elämässämme mitään. Eikä tuo todellakaan ole ihme! Kukapa nyt haluaisi sanoa, että "tämä on ollut minun valintani, vain minä voin tämän tilanteen muuttaa". Kuinka kaamean vastuun se tuo mukanaan, kuinka hirveät syyllisyyden tuskat. Mutta eikö se silti ole juuri näin?


Myönnä. Myönnä olevasi heikko ja avuton ihminen, voimaton yksin tässä maailmassa. Eihän se nyt ole niin paha asia! Kuka on keksinyt, että meidän tulisi olla voimakkaita ja kaikkivoivia! Kun antaa itselleen anteeksi ihmisyyden ihanuuden, voi päästä eteenpäin jopa niin paljon, että myöntää omaavansa heikkouksia, ongelmia. Tästä se valtava autuuden ovi aukeaa; avun pyyntö! Meistä kukaan ei pärjää yksin, meitä ei ole tarkoitettu kestämään yksin. Ja oi kuinka ihanaa on ollut itse huomata, kuinka moni ihminen oikeasti haluaa auttaa ja jopa nauttii siitä! Ylpeys, tuo kamala sana. Itse joudun todella tekemään töitä päivittäin sen kanssa, ettei tuo enää astuisi elämääni takaisin. Helppoa se ei ole, mutta ei mahdotontakaan!






Lost soul is the most ugly and the most beautiful thing in the world: full of sadness, doubt, suspicion, insecurity. In turn it's really rare state of mind; wide oppen to the world because there isn't any protective wall left.





Mikä on ensimmäinen ajatus, joka mieleesi tulee? Onko se kenties "helppo sinun on sanoa, ei sinulla ole tälläisia ongelmia, et sinä ole tätä kokenut". Todennäköisesti olet täysin oikeassa. Mutta huomaatko, kuinka puolustusmuurisi kasvavat ja kasvavat? Eikö se ole merkki siitä, että jokin on vialla? Miksi muuten kokisit tarvetta puolustella olosuhteitasi, elämääsi. Ajatukseni on se, että arvoista ja elämästä riippumatta olemme kaikki samassa veneessä, emme missään määrin vihollisia! Ongelmat muuttavat muotoaan mitä pidemmälle elämässä mennään, mutta ratkaisumalli tuntuu olevan samanlainen: SINÄ ratkaiset, SINUN elämäsi, SINUN valintasi!


Vapaus. Kun koittaa se hetki, jolloin suojamuurit katoavat, ylpeys hälvenee, heikkous astuu sydämeen ja huomaat, että voimasi eivät riitä yksin.. Silloin, jos uskaltaa katsoa pelon verhon taakse, voi nähdä sen: vapauden. Ajattele, kun olet vapaa kaikista tekosyistä, kaikista kahleista, kun ei jää jäljelle enää mitään, voiko ihminen olla vapaampi! Tällöin voi lähteä askel askeleelta rakentamaan uutta, parempaa huomista. Muutos herättää ihmisissä lähes poikkeuksetta pelkoa. Itse olen ajatellut niin, että maailma muuttuu joka tapauksessa, ja pakkohan muutoksessa on mukana kulkea! Ja mikäli muutos olisi huono, olisi ainakin piristävää kokea erillaisia huonoja asioita, ei aina sitä samaa. Mutta mikäli mielesi on oikeasti vapaa, haavoittuva ja pelokas, on sinulla vapaus valita, mihin huominen kulkee ja mitä sinä itse valitset elämässäsi nähdä: sen kaiken pahuuden vai kaiken hyvyyden.




I realized during my trip that there is so much to see in the world. I also realized how small I am with my worries, with my life. So why to choose all the bad things. I must say, that it wasn't that simple at the time! But to realize those things is a big step, now I'm living through those.





Tee jotakin, Toimi. Järjestä itsellesi aikaa. Ota eteesi vaikkapa kynä ja paperia, kirjoita ylös kaikki elämääsi varjostavat asiat ja elämääsi valaisevat asiat. Kirjoita jokaiseen varjoon toimintasuunnitelma; mikä on ensimmäinen askel kohti sitä, että tämä asia näkyisi elämässäni hyvin minimaalisena. Vahvista hyvää, hälvennä huonoa. Yksinkertainen totuus on kuitenkin se, että jollet toimi, mikään ei muutu! Mikäli toimit niin kuin olet tähän asti toiminut, tulet saamaan takaisin juuri sitä, mitä olet tähänkin asti saanut. Vastuu on meillä jokaisella itsellämme, mutta voimme tukea toinen toistamme, olla osana uskomattomia muutoskertomuksia, voimaannuttavia tarinoita, mutta vain itse voimme itsemme pelastaa, vain itse voimme tehdä todellisen muutoksen, valinnan elämästä.


Take a step, small or a big one, it doesn't matter as long as you move!

You'll notice that the road to new life gets easier. Just be brave and never give up!


Life goes on, that's the sure thing! Look around you so you won't miss anything. Enjoy as much as you can; you have this moment only once!

The story begins

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa tarinaa itsestäni, omasta elämästäni. Tarkoitukseni on löytää asioita, havaita uutta, oppia ja ammentaa kaikki mahdollinen, ja auttaa samalla muita näkemään mitä kaikkea elämä voi tarjota, kuinka siitä itse voi luoda juuri sitä, mitä sen toivoo olevan. Kuitenkin näen maailman omin silmin, vaikka pyrkimykseni olisi laajentaa näkökenttää mahdollisimman paljon oman itseni ulkopuolelle. Tästä syystä havaintoni ja kokemukseni kulkevat kauttani, kuin myös monet esimerkkini.

Olen nuori nainen, yksi muurahainen miljoonien joukossa. Minun tarinani on varmasti hyvin tavanomainen; enemmän tai vähemmän vaikea lapsuus (miten se sitten määritelläänkään), alkoholi vahvassa roolissa perhe-elämässä, josta luonnollisesti seurasi riistävä teini-ikä ja kovat kivut. Pelastukseni monen vuoden tuskan jälkeen oli turvallinen ja tasainen seurustelukumppani, jonka kosinnan jälkeen luonnollisena seuraukseni menimme kihloihin ja yhteistä taivalta kertyi viisi vuotta. Puoli vuotta ennen eroa muutin Tampereelta yhteisestä kodistamme Jyväskylään koulupaikan perässä, mutta enimmäkseen minun oli päästävä pakoon todellisuudesta, elämästäni joka ei ollut koskaan tuntunut omaltani - tämän piti jälleen olla uusi pelastukseni. Seurasi ero ja odottamaton täysi romahdus, vuosia muhinut viha ja tuska lapsuudesta, arvottomuudesta, kelvottomuudesta ja rakkaudettomuudesta iski varoittamatta vasten kasvojani. Tästä seurasi syvä masennus, suoranainen koomatila, koulupaikan menetys ja henkilökohtainen taloudellinen kriisi. Olin vieraassa kaupungissa ja olin menettänyt kaiken mitä olin siihen astisen elämäni aikana rakentanut. Puolitoista vuotta kamppailua elämästä ja kuolemasta, henkisesti ja fyysisesti. Kaikki muuttui, ihan kaikki! Minun oli aloitettava aivan alusta; rakenettava täysin uusi minuus, sellainen, joka on sidoksissa minuun itseeni, ei ihmiseen jonka kanssa elin. Koko tulevaisuus piti rakentaa uudestaan, etsiä jonkinlainen tarkoitus olemassaololle,oppia luottamaan muihin ihmisiin (jota en ollut tehnyt kymmeneen vuoteen), mutta ennen kaikkea uskoa siihen, että edessäni on vielä jotain, löytää usko ja valo vuosia kestäväneen pimeyden jälkeen.








Nyt seison tässä, katson menneeseen, ja hämmästelen mihin olen kaikki vuodet elämästäni heittänyt! Pelkoon, ennakkoluuloihin, epävarmuuteen, epätoivoon, unelmiin jotka eivät ole omiani, rajojen noudattamiseen joita en ole voinut sietää, oletuksiin ja raameihin joihin en yksinkertaisesti sovi! Olennaista ei ole se, mitä olen kokenut vaan se, miten se on minuun vaikuttanut, miten olen kehittynyt, miten olen omin voimin noussut, ja miten voin täydestä sydämestäni sanoa, että elämä on ihanaa, täynnä valoa! Enkä milloinkaan enää suostu kulkemaan pimeydessä, en milloinkaan! En osaa selittää kokemuksiani, mutta toisaalta pidän niitä toisarvoisina. Jokainen meistä kamppailee erinäisten asioiden kanssa läpi elämän: koulu, työ, ihmissuhteet, ulkonäkö, raha, paino, paineet, stressi, talous, lapset, vanhemmat, koti, maine, menestys... Lista on loputon! Niin, ongelmia on aina, mutta uskon, että minä pystyn niihin itse vaikuttamaan, minä pystyn muuttumaan ja samalla ympäristöni muuttuu. Tärkeintä on se, mitä voimme tehdä tulevaisuudella, mitä voimme olla, ja että löydämme itsemme, onni asuu sydämmissämme!

Jopa itse välillä mietin, kuinka naivilta kuulostan. Toisaalta kyllä, mutta kuinka mahtava onkaan se ajatus, että elämä on kuin valtava valoisa pallo; minun vain pitää saada se ensin syttymään. Ja itse olen se, joka pystyy vaikuttamaan siihen, mitä teen sillä määräämättömällä ajalla, joka minulla on jäljellä; elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi! Kyllä, olen kovin nuori, mutta älä anna sen hämätä, älä anna ennakkoluuloillesi valtaa; ehkä voit silti ammentaa minulta jotakin ja vastavuoroisesti minä sinulta. Koen, että nämä asiat ovat täysin riippumattomia iästä, sukupuolesta, kulttuurista tai mistä tahansa muista tekijöistä, elämää me kaikki kuitenkin elämme.


Toivon, että tämä matka vie meitä jokaista lähemmäs perimmäistä salaisuutta, maailman mahtavuutta, meidän jokaisen sisäistä potentiaalia - siitähän tässä kaikessa on kyse! Avainsana on usko itseensä, ja hartaasti toivon, että jokainen voi löytää itsensä ja elämän valon yhä uudestaan ja uudestaan tai vaikka ensimmäistä kertaa!